Sunday, October 16, 2011

SYNTYMÄPÄIVÄKAKKU JA JOULULIINA / BIRTHDAY CAKE AND A TABLECLOTH

Galleria Augusta 29.9 - 30.10.11  
Suomenlinna 28 B, Susisaari, 00190 Helsinki
avoinna ti - su 12-18 / open tue -sun 12 - 18






Näyttelynäkymä, Galleria Augusta, syyskuu 2011 / Exhibition view, Gallery Augusta, 2011
Kaksi kesää, yksi talvi, 2011, yksityiskohta / Two Summers, One Winter, 2011, detail


(see English version below)

Näyttely koostuu piirustuksista, joissa tarkastelun kohteena on koti pyrkimyksenä kohti odotusten mukaista elämää – ja naiset näiden seinien sisällä. Työskentelen dokumentaarisesti sekä piirtäen että kirjoittaen. Seuraan itseäni, perheenjäseniäni ja ystäviäni. Koska piirrän, tuloksena syntyy anonyymejä henkilökuvia, joissa on palasia monista tiloista, henkilöistä ja sukupolvista.

Koti voi toimia sekä suojana että eristäytymisen tilana. Se on perinteisesti myös ollut naisten tila, jota on rakennettu kertomaan muille hyvästä elämästä: sekä saavutetusta elintasosta että emotionaalisesti turvallisesta elinympäristöstä. Sillä on siis (ollut) yksityisen, muiden näkymättömissä olevan luonteensa lisäksi julkinen tehtävä niin sanotusti onnellisen elämän näyttämönä. Paradoksaalisesti saavutettu turvallisuuden tunne voi myös luoda puhumattomuuden tilan, huoneen, josta ei pääse pois. Aineellisesti hyvinvoiva yhteiskuntamme tuottaa yksinäisyyden tiloja ja tähän liittyen mm. syömishäiriöitä.

Olen aina ollut viehättynyt 1800-luvun lopun impressionistisista maalauksista ja piirustuksista, mikä vaikuttaa kuvantekemiseeni. Ilmaisun lisäksi aihepiirit ovat muotoutuneet yhdeksi teosten johtolangaksi. Huomioni on kiinnittynyt naistaiteilijoiden kuvaamiin porvarillisiin koti-interiööreihin. Toisin kuin nyt, tuolloin suurimmalle osalle naisista ainoa mahdollinen elinympäristö oli suljettu kodin piiri. Mahdollisuus käyttää valtaa oman elämänsä suhteen rajoittui mahdollisesti kukkaruukun siirtelyyn huoneesta toiseen. Koti sisälsi siis väistämättä paljon ristiriitaisia tunnetiloja.

1800-luvun lopusta on pitkä matka tähän hetkeen, ja naisten valta vaikuttaa omaan elämäänsä on muuttunut. Koti toimii kuitenkin nyky-yhteiskunnassakin paikkana, johon sijoittuvat samanaikaisesti eri sukupolvien arvomaailmat, odotukset ja pettymykset. Olenkin kiinnostunut erityisesti siitä, miten sukupuoli voi yhä määrittää ja olla sidoksissa kotiin liittyviin merkityksiin ja tunnetiloihin. Voiko koti yhä olla paikka, jonka toivomme vakuuttavan meille, että olemme turvassa?

Näyttely on osa taiteen maisterin tutkinnon lopputyötä Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa.



BIRTHDAY CAKE AND A TABLECLOTH
The exhibition consists of drawings that observe the home as an attempt to reach a life that you are expected to live. The drawings are also portraits of women living inside these walls. I work in a documentary way by writing and drawing. I observe myself, my family members and my friends. Because I draw the results are anonymous portraits consisting of many spaces, characters, and generations.
A home can be a shelter as well as a place of isolation. It has traditionally also been a space of feminine power that women have built up in order to tell their community about a life well spent: about certain living standards and an emotionally safe living environment. Thus, a home has also (had) its public nature as a stage for the so called good life. As a paradox, the feeling of being safe can also produce a state of silence, a room where you can not get out of. Our welfare state also produces states of loneliness, and linked to this for example eating disorders.
I have always been attracted by the late 19th century impressionist paintings and drawings which has an impact on my visual work. But, also some of these paintings form a thematic background for my work.My attention has been drawn to the bourgeois private, domestic interiors depicted by women artists. Otherwise than now, home was then the only possible living environment for most of the women. The possibility to have the feeling of power on your own life was possibly restricted to for example decorating the house. So, obviously the home was a place for many contradictory emotions.
It is a long way from the 19th century to this moment and the relation between women and their possibilities to work their way out in the society has changed. However, also in the modern society, home still remains as a place where values, hopes and disappointments of different generations meet. I am especially interested in the effect of gender on these emotions and meanings related to home. Do we still hope home to convince us that we are safe?


The exhibition is a part of the MA diploma work for Aalto University, School of Art and Design.